Tanska, peltojen ja tuulivoimaloiden täyttämä maa. Tai niitä ainakin on kuluneen viikon aikana nähty vaikka millä mitalla.
Tulin nimittäin pari päivää sitten kotiin pohjoismaiselta leiriltä Tanskasta, Jyllannista. Ja tällä reissulla tuli nähtyä jotakin ihan muuta kuin perus Kööpenhaminaa, kun olimme aivan toisella puolella Resenin pikkukylässä. Lähes joka päivä retkeilimme kuitenkin Jyllannin eri puolilla niin huvipuistossa kuin vuorellakin, joten vaikka mitä tuli kuitenkin nähtyä. Sellaisia nähtävyyksiä, joihin en olisi muuten varmasti ikinä keksinyt mennä. Kerrotaanpa siis nyt vähän tästä erilaisesta Tanskan matkasta.
Toisena kokonaisena päivänä suuntasimme retkelle Limestonen kaivokseen. Ohjeena oli pukea päälle paljon lämpimiä vaatteita, sillä kaivoksissa on todella kylmä, vain kahdeksan astetta, kun kerran maan sisällä sijaitsevat.
Ja kylmää, pimeää ja sokkeloistahan siellä sitten oli. Tunneleissa sai kulkea vapaasti omaa vauhtia, ja meidän ryhmä viettikin siellä tovin jos toisenkin kuvaillen ja vain ihmetellen.
Kuvia tuli otettua vaikka millä mitalla, mutta valoista huolimatta kaivoksessa oli todella pimeää. Ja välillä olisi ollut todella kivoja paikkoja kuvata, mutta valo ei riittänyt. Mutta kyllä siellä eteensä näki...
Neljäntenä päivänä menimme Himmelbjerget-vuorelle, joka on itseasiassa Tanskan korkein kohta. Matkustimme ensin Silkeborgiin, josta oli vielä reilun tunnin lauttamatka Himmelbjergetille. Mutta eipä tuo haitannut, kun matkalla oli niin upeat maisemat.
Perillä lähdimme kävelemään vuoren huipulle pienissä ryhmissä, ja melko hidasta kävelyvauhtiakin nousu kesti vain n. puoli tuntia, joten aivan järkyttävästä noususta ei ollut kyse. Mutta silti kannatti mennä, nimittäin maisemat vuoren huipulta olivat huikeat. Jokaiseen suuntaan näki pitkn matkan päähän, ja viimeistään silloin tuli todistettua, että Tanska on täynnä peltoja.
Ja huipulla tuli napattua parit ryhmäkuvat, kun kerran takana oli niin ihanat maisemat.
Samana päivänä kävimme vielä shoppailemassa Silkeborgissa. Mistään valtavasta kaupungista ei tosin ollut kyse, mutta kyllä siellä muutama tunti kului ihan mukavasti.
Liiketarjonta oli suurinpiirtein sama kuin Suomessa. Löytyi perus H&M, Vero Moda, Noa Noa yms, mutta myös pari vähän erikoisempaa liikettä. Bestseller oli vaateliike, johon oli koottu monien tanskalaisten merkkien (Vero Moda, Only, Vila, Pieces, Selected Femme...) vaatteita yhteen. Toinen erikoisempi putiikkilöytö oli sekatavarakauppa Normal, jossa oli edulliset hinnat ja myynnissä kaikkea mahdollista. Löytyi kuppikakkuvuokia, suklaata, meikkejä, kosmetiikkatarvikkeita... Putiikki ja sen tuotteiden ihmettely oli jo nähtävyys itsessään.
Itse en tehnyt sen suurempia vaatelöytöjä, mutta H&M:stä löysin ihan perus harmaan neuletakin. Ja tietysti tästä shoppailijasta oli pakko saada kuva, tosin auringonpaiste vähän häiritsi kuvaushetkeä.
Viides päivä taisi olla matkalta oma suosikkipäiväni, nimittäin menimme Djurs Sommerland-huvipuistoon. Tämä huvipuisto on äänestetty Tanskan parhaaksi huvipuistoksi, ja vierailun arvoinen paikka se kyllä oli.
Huvipuisto oli jaettu kahdeksaan eri alueesen, joilla jokaisella oli oma teema. Kaikki alueen laitteet, henkilökunnan vaatteet, putiikit, kahvilat ja jopa kaiteet oli kyseisen teeman mukaisia.
Koska kyseessä oli heinäkuu, paikka oli tupaten täynnä porukkaa, ja pitkien jonojen takia ehdin käydä vain neljässä laitteessa. Omaksi suosikikseni nousi Pirates-vuoristorata, joka tuossa kuvassakin on. Vuoristoradan maksiminopeus oli 90 km/h, ja se oli ihana. Olisin voinut mennä vaikka heti uudelleen, jos aika olisi riittänyt.
Viimeisenä kokonaisena päivänä suuntasimme Hjerl Hede-ulkoilmamuseoon. Alueella oli paljon vanhoja taloja ja muita rakennuksia sekä eläimiä. Paikka oli jo elämys itsessään, kun ihmettelimme ns. vanhaa maalaiskylää. Ja ehdottomasti kannatti käydä vanhanajan leipomossa, jonka ihana tuoksu ohjasi meidät sinne sisään.
Ja pakko muuten vinkata vielä erityisen ihanasta museokaupasta, josta löytyi ihmeteltävää vaikka millä mitalla. Lopulta tein ihanan löydön, kun nimittäin löysin lampaan villalankaa. Se kun tuntuu aina olevan melko haastavaa löytää. Ja nyt minulla onkin jo seuraava neuleprojekti odottamassa toteutusta, kun aion nimittäin väkertää siitä itselleni talveksi villapipon.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti