Olen nyt blogannut reilut kaksi vuotta. Toisaalta vasta niin vähän aikaa, mutta siinäkin ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon, ja moni asia on muuttunut. Niinpä aloinkin pohtimaan, miksi aloitin bloggaamisen, miksi bloggaan tällä hetkellä, ja mitä kaikkea blogi on minulle antanut.
No, kun aloitin bloggaamisen, tarkoitukseni oli päästä kirjoittamaan, opetella erilaisia juttuja tietokoneella ja löytää se oma juttuni. Ajattelin tuolloin, että mitenköhän kauan jaksan blogia pitää, osaanko edes ja riittääkö minulla aiheita postauksiin. Ainakin nyt sen voin sanoa, että blogin aloittaminen ehdottomasti kannatti, kun edelleen täällä ollaan! Kirjoittamaan olen nimittäin päässyt niin paljon kuin ikinä jaksan ja haluan. Tämänkin pohdiskelu-postaussarjan aloitin, jotta alkaisin taas kirjoittelemaan enemmän.
Entäs sitten uusien juttujen opettelu tietokoneella? Voin nyt sanoa, että olen jo nyt oppinut paljon enemmän juttuja kuin osasin aluksi edes kuvitella. Olen oppinut editoimaan kuvia, tekemään kollaaseja ja viime talvena aloitin HTML-koodauksen opettelun. Juttuja, joita ilman blogia en välttämättä koskaan olisi opetellut. Ja lisäksi löysin bloggaamisesta sen oman juttuni, josta tykkään.
Mutta mites sitten niiden alun huolien laita? Huoli osaamisesta oli sinäänsä ehkä turha. Totta kai erityisesti ensimmäinen bloggausvuosi meni ihan täysin uusien juttujen kokeilemiseen, tein paljon virheitä, mutta virheistä oppii, eikös se niin mennyt? Vieläkin minulla riittää opittavaa vaikka millä mitalla, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Ja huoli postausaiheiden riittämisestä osoittautui myös turhaksi. Onhan sitä välillä niitä päiviä, jolloin kirjoitus ei luista ja ideat tuntuu olevan hukassa, mutta silloin suosiolla jätän postauksen tekemisen väliin. Yleensä nimittäin jo seuraavana päivänä tulee mieleen joku toteutettava postausidea. Minua on myös auttanut postausideavihko, johon merkitsen ylös uudet postausideat, ja toteuttelen niitä sitten pikku hiljaa.
Entäs sitten uusien juttujen opettelu tietokoneella? Voin nyt sanoa, että olen jo nyt oppinut paljon enemmän juttuja kuin osasin aluksi edes kuvitella. Olen oppinut editoimaan kuvia, tekemään kollaaseja ja viime talvena aloitin HTML-koodauksen opettelun. Juttuja, joita ilman blogia en välttämättä koskaan olisi opetellut. Ja lisäksi löysin bloggaamisesta sen oman juttuni, josta tykkään.
Mutta mites sitten niiden alun huolien laita? Huoli osaamisesta oli sinäänsä ehkä turha. Totta kai erityisesti ensimmäinen bloggausvuosi meni ihan täysin uusien juttujen kokeilemiseen, tein paljon virheitä, mutta virheistä oppii, eikös se niin mennyt? Vieläkin minulla riittää opittavaa vaikka millä mitalla, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Ja huoli postausaiheiden riittämisestä osoittautui myös turhaksi. Onhan sitä välillä niitä päiviä, jolloin kirjoitus ei luista ja ideat tuntuu olevan hukassa, mutta silloin suosiolla jätän postauksen tekemisen väliin. Yleensä nimittäin jo seuraavana päivänä tulee mieleen joku toteutettava postausidea. Minua on myös auttanut postausideavihko, johon merkitsen ylös uudet postausideat, ja toteuttelen niitä sitten pikku hiljaa.
Tällä hetkellä bloggamistyylini, syyni blogata ja tavoitteeni ovat muuttuneet melko paljon. Into kirjoittamiseen on pysynyt samana, mutta moni muu asia on muuttunut.
Valokuvaamisesta on nimittäin tullut kirjoittamisen ohella tärkein syy blogata. Aloittaessani blogin minulle ei tullut mieleenkään, että valokuvaamisesta tulisi minulle niin tärkeä juttu, ja voisin joskus sanoa harrastavani valokuvausta. Kun nykyään postauksen tekemisestä minulla menee suurin osa ajasta kuvien suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin. Kirjoittaminen on yleensä se nopeampi vaihe, kun olen miettinyt tekstit mielessäni valmiiksi jo ennen kuin aloitan postauksen kirjoittamisen. Tai hyvähän minä olen sanomaan, kun tämä postaus on nimittäin poikkeus. Kollaaseiden tekemiseen minulla meni aikaa ehkä puoli tutia, mutta kirjoittamiseen taas reilusti enemmän... Kirjoittelin kuitenkin enemmän ajatuksiani valokuvaamisen muodostumisesta harrastukseksi itselleni tässä postauksessa.
Nautin kuitenkin bloggaamisesta edelleen aivan valtavasti, mutta tyylini on muuttunut paljon tarkemmaksi. Kun joskus saatoin ottaa postaukseen yhden kuvan, en välttämättä juurikaan editoinut sitä, ja kirjoittelin mitä nyt vain siitä aiheesta minulle tuli mieleen. Nyt kun minulla kuluu yleensä aikaa lyhyenkin postauksen tekemiseen vähintään tunti, jos ei edes lasketa kaikkea sitä ajatustyötä, mitä yhden postauksen suunnitteluun menee. Mutta toisaalta, vaikka bloggaaminen vie paljon, se myös antaa paljon takaisin.
Näin tiivistettynä voisin sanoa, että bloggaamisesta on muodostunut itselleni äärettömän tärkeä harrastus, ja bloggaan siksi, että saisin kirjoittaa ja valokuvata, mutta myös ilmaista itseäni ja hakea inspiraatiota. Kannatti siis aloittaa. :)
ps. Tämä on nyt pohdiskelu-haasteen viimeinen postaus, ja nyt pohdiskelujen määrä taas harvenee. Sain kuitenkin tämän haasteen aikana lisää intoa kirjoitella omia ajatuksiani, ja niitä on tulossa lähiaikoina varmasti taas lisää.
Nautin kuitenkin bloggaamisesta edelleen aivan valtavasti, mutta tyylini on muuttunut paljon tarkemmaksi. Kun joskus saatoin ottaa postaukseen yhden kuvan, en välttämättä juurikaan editoinut sitä, ja kirjoittelin mitä nyt vain siitä aiheesta minulle tuli mieleen. Nyt kun minulla kuluu yleensä aikaa lyhyenkin postauksen tekemiseen vähintään tunti, jos ei edes lasketa kaikkea sitä ajatustyötä, mitä yhden postauksen suunnitteluun menee. Mutta toisaalta, vaikka bloggaaminen vie paljon, se myös antaa paljon takaisin.
Näin tiivistettynä voisin sanoa, että bloggaamisesta on muodostunut itselleni äärettömän tärkeä harrastus, ja bloggaan siksi, että saisin kirjoittaa ja valokuvata, mutta myös ilmaista itseäni ja hakea inspiraatiota. Kannatti siis aloittaa. :)
ps. Tämä on nyt pohdiskelu-haasteen viimeinen postaus, ja nyt pohdiskelujen määrä taas harvenee. Sain kuitenkin tämän haasteen aikana lisää intoa kirjoitella omia ajatuksiani, ja niitä on tulossa lähiaikoina varmasti taas lisää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti